Suomessa arvostetaan ammatteja, jotka liittyvät tietoon ja terveyteen. Eniten kunnioitetaan lääkäreitä. Tämä käy ilmi Suomen Kuvalehden (20.6.2018) vuonna 2018 teettämästä Ammattien arvostus -kyselystä, jossa suomalaiset ammattinimikkeet asetettiin arvojärjestykseen. Kirurgi oli ykkönen. Ammatilliset opettajat, erityisluokanopettajat ja aineenopettajat sijoittuivat paikkojen 9 ja 12 väliin. Professoreiden ja dosenttien sijoitus oli korkein sitten vuoden 2001. Listan häntäpäätä pitivät muun muassa bloggaaja ja feissari.
Meillä kaikilla on mielikuvia hyvistä ja huonoista duuneista. Myös kokemus työstä vaihtelee. Antropologi David Graeber on kirjoittanut aiheesta kirjan Bullshit Jobs. A Theory (2018). Graeberin mukaan puolet briteistä ei tiedä onko heidän työllään mitään merkitystä. Poikkeuksen tekevät kuitenkin kulttuurin- ja terveydenalan ammattilaiset: he tietävät mitä he tekevät, miksi ja kenelle.
Meillä kaikilla on mielikuvia hyvistä ja huonoista duuneista."
Graeber listaa myös viisi hyödyttömien työntekijöiden kategoriaa. Näihin kuuluvat (vapaasti suomennettuna) henkilöt, joiden tehtävänä on saada muut tuntemaan itsensä tärkeiksi (flunkies), raivokkaat markkinoijat (goons), ennakoitavissa olevien ongelmien ratkaisijat (duct tapers), paperinpyörittäjät (box tickers) ja turhan työn teettäjät (taskmasters).
Voisin olla samaa mieltä siitä, että juhannusaattona saamani aggressiivinen suoramarkkinointipuhelu viemärien huollosta olisi voinut jäädä väliin. Mutta olen eri mieltä siitä, että Graeberin listan mukaan ennakoitavien ongelmien ratkaisijoihin kuuluvat lentokenttävirkailijat olisivat turhia… varsinkin silloin, kun matkatavarat ovat hukassa tai jatkoyhteys palanut alta.
Merkityksellisyyden kokemus ei ole kiinni ulkopuolisten tekemistä listauksista vaan siitä kuinka itse hahmottaa työnsä. Ja kaikista töistä oppii. Voisin väittää, että yksi tärkeimmistä työkokemuksistani karttui 1980-luvulla Carrolsissa, jossa tein kaikkea lattiakaivojen avaamisesta hampurilaispihvien paistamiseen. Eniten opin siitä kuinka yhdessä tekemällä homma saadaan toimimaan nopeasti ja tehokkaasti.
Kaikista töistä oppii."
Myöhemmin tästä on ollut hyötyä, kun olen johtanut eri organisaatioita: Alvar Aalto –museota, Suomen Lontoon instituuttia, Ateneumin taidemuseota ja nyt Nationalmuseumia Tukholmassa. Yhdessä tekeminen ja kaikkien hommien arvostus ovat kaiken a ja o.
Tyttäreni jatkaa äitinsä jalanjäljissä. Hän on yliopisto-opintojensa kynnyksellä opettajansa varoittamalla tiellä ja myy hampurilaisia. Tyttäreni kohtaa päivittäin asiakkaita, joiden mielestä ei ole tyhmempää ihmistä kuin mäkkärin kassa. Tiskin takana on kuitenkin mitä todennäköisemmin kauppatieteiden, insinööritieteiden tai humanististen aineiden opiskelija. Ja vaikka ei olisikaan, jokaisella työntekijällä on oikeus olla arvostettu ammatissaan. Muuten ei tule hampurilaisia.
Susanna Pettersson on Ruotsin Kansallismuseon ylijohtaja ja Aalto-yliopiston hallituksen varapuheenjohtaja.
Hän oli vieraana Aalto Leaders' Insight -podcastissa yhdessä Gita Kadambin, Suomen kansallisoopperan ja -baletin pääjohtajan, kanssa. Kuuntele englanninkielinen podcasti.