Se oli ihan helkkarin rankkaa – mutta olihan se tosi hauskaa, elettiin kuin uutta nuoruutta.
Teija Andersen nauraa muistellessaan vuosikymmenten takaisia EMBA-opintoja. Modulit pidettiin EMBA-ohjelman alkuaikoina Lahdessa. Se tarkoitti intensiivisiä päiviä opintojen parissa – ja välillä myös intensiivisiä iltoja Lahden Seurahuoneella. Ihan kuin uutta opiskeluaikaa , Andersen sanoo. Aloittaessaan EMBA:n hän oli ollut työelämässä kymmenisen vuotta. Tuntui, että siinä vaiheessa tiesi, mitä osaa, ja toisaalta näki jo itsekin sen, missä tarvitsisi lisää oppia. Se oli se, mikä pani hakemaan EMBA:an tajusi, että ura on nyt vaiheessa, jossa olisi aika lisäopille.
Oli helpottavaa löytää oma vahvuus.”
Andersen oli opiskellut elintarviketieteitä yliopistossa. Hän oli töissä Fazerilla. Työantaja suhtautui ajatukseen EMBA:n suorittamisesta myötämielisesti. Muutkin ohjelmaan osallistuvat olivat tavalla tai toisella taitekohdassa työ- ja/tai yksityiselämässään. Lisäksi kaikki olivat joko itse halunneet panostaa uraansa tai heidän työnantajansa oli katsonut, että heihin kannattaa panostaa. ”Tällainen lähtökohta varmistaa sen, että kasassa on joukko kunnianhimoisia, eteenpäin haluavia ihmisiä. Meidän koko kurssin fiilis oli hirveän hyvä.”
Laskenta- ja finanssi-modulit tosin hirvittävät vielä vuosienkin jälkeen. ”Matikka oli minun heikko kohtani, se oli tosi vaativaa. Mutta töitä tehtiin myös kimpassa, sain apua ja kun olin toisissa asioissa vuorostani vahvempi, saatoin puolestani auttaa muita. Se oli antoisaa ryhmätyötä.”
Tutkintoa kohti mentäessä syntyi elämänmittaisia ystävyyssuhteita. Yhdessä on matkustettu Keski-Eurooppaan hiihtämään, juhlittu synttäreitä, vietetty jo hautajaisetkin.
Andersen sanoo, että EMBA avasi hänelle sitä, kuka hän on ja mihin hänen kannattaisi suuntautua uralla. Oli helpottavaa löytää oma vahvuus. ”EMBA-aika vahvisti itselleni tunteen siitä, että yleisjohtaminen ja brändinhallinta on mun juttu. Minun vahvuuteni ovat ihmiset, edestä johtaminen. En ole niin kovin asiakeskeinen, menen mieluummin ihmiset edellä.”
Eniten oppii, kun tulee johdetuksi huonosti
Andersen ehti olla Fazerilla 13 eri positiossa ennen kuin vetäytyi pois aktiivisesta työelämästä. Viimeiset vuodet hän työskenteli konsernijohdossa. Päivätyö vaihtui hallituspesteihin, ja nyt hän asuu osan vuodesta Turkissa ja on Suomen Unicefin hallituksen puheenjohtaja. Vaikka oman työuran aktiivisin vaihe on takana, Andersen puhuu painokkaasti työelämästä - aivan erityisesti johtamisesta. Hänestä Suomessa ei vieläkään osata arvostaa ihmisten johtamista riittävästi. Vanha insinöörijohtamisen perintö elää edelleen. Tämän hän on nähnyt sekä omalla työurallaan että sitä seuranneissa hallituspesteissä.
”Ei organisaatioita johdeta johtamalla asioita. Hyvin tehdyt asiat ja hyvä tulos ovat seuraus siitä, että ihmisiä johdetaan hyvin.”
Hyvin tehdyt asiat ja hyvä tulos ovat seuraus siitä, että ihmisiä johdetaan hyvin.”
Lähtökohtana voi pitää sitä, että ihan jokainen haluaa tulla johdetuksi hyvin. Johtajaksi ei kuitenkaan opi itsestään, vaikka Andersenin mukaan ihmisten johtamistaito on osin luontainen taipumus. Joillakin on intuitiivisesti kyky johtaa joukkoja – toki johtamistaitoja voi ja pitää silti myös opetella.
”Johtajana pelaat niillä korteilla, mitä sulla on. Sun on saatava ihmisistä paljon irti - jos et saa ihmisiä mukaan yhteiseen juttuun ja visioon, mikään ei auta. Tähän tarvitaan ihmisten johtamista, ja tässä näen suurimmat puutteet Suomessa, edelleen. Hallitustasollakin puhutaan liian vähän ihmisistä ja ihmisen johtamisesta.”
Andersen sanoo, että kun tulee johdetuksi hyvin, oppii paljon johtamisesta. Mutta sitten sitä vasta oppiikin, kun tulee johdetuksi huonosti!
”Siinä näkee, miten hirveästi se syö omaa motivaatiota ja energiaa, kun johtaminen on huonoa.”
Andersen puhuu osin omasta kokemuksestaan, mutta tilastot vahvistavat johtamisen voiman: työviihtyvyyttä selittää eniten kokemus siitä, miten tulee toimeen oman lähiesimiehen kanssa. ”Näin tärkeää se johtaminen on: tärkeintä.”
Oma moka opetti eniten johtamisesta
Kovat kokemukset kasvattavat johtajaksi, Andersen sanoo. Hän kertoo oppineensa itsekin isoimman asian työelämässä oman mokan kautta. Nuorena pomona Andersen kohteli lähialaistaan ”törkeästi”, kun tämä oli tehnyt virheen. Tilanteen julkinen selvittely avasi aivan uuden näkökulman johtamiseen ja esimiehenä olemiseen. ”Olin käyttäytynyt aivan väärin! Mutta opin kerrasta.”
Andersen liikuttuu vieläkin puhuessaan asiasta. Oma virhe oli lopulta oppimisen paikka, joka avasi silmiä ja sysäsi liikkeelle halun oppia lisää. ”Johtajaksi kasvavan pitää saada henkistä valmiutta ja koviakin kokemuksia työelämässä, sitten koko homma alkaa avautua. Pitää oppia johtamisen pimeät puolet - ja toisaalta se antoisuus, mikä tulee, kun saa porukan katsomaan samaan suuntaan ja tekemään parhaansa: huonot luvut hyviksi, asiakastyytyväisyyden korkealle… se on se buusti, joka antaa voimaa.”
Ei kovuus ole johtajan olennaisin ominaisuus, paljon tärkeämpää on se, että tekee suoraselkäisiä, perusteltuja päätöksiä.”
Andersen sanoo, että johtaminen on rankka ammatti, josta kyllä puhutaan paljon. Mutta edelleen monessa organisaatiossa mennään numerot edellä, ”vaikka ei numeroilla voi motivoida ketään”.
”Talousosastollakin ihmiset sanovat, että he odottavat ennen kaikkea hyvää johtamista. Numerot ovat seurausta siitä.”
Johtaminen on yhdistelmä herkkyyttä ja kovuutta. Helposti ajatellaan, että johtajan pitää olla kova luu, ja ainakin näyteltävä kovempaa kuin onkaan.
”Mutta ihmisiä me ollaan kaikki. Ei kovuus ole johtajan olennaisin ominaisuus, paljon tärkeämpää on se, että tekee suoraselkäisiä, perusteltuja päätöksiä. Tämänkin huomaa parhaiten silloin, kun joutuu jonkun vellihousun jälkiä korjaamaan.”
Introverttikin voi olla hyvä johtaja
Aalto EMBA-ohjelmaan kuuluu nykyäänkin paljon sen pohtimista, miten kohdata erilaisia persoonallisuustyyppejä johtajana, myyjänä, asiakkaana, alaisena. Andersen sanoo, että hyvä johtaja voi olla monella tavalla. Introvertti voi puhutella joukkoja ihan kuten ekstroverttikin, omalla tavallaan. ”Aitous on se juttu. Sun pitää olla se ihminen, joka olet. Ihmiset vaistoavat sen, jos yrittää olla jotain, mitä ei ole.”
Erilaisten ihmisten kanssa pitää viestiä eri tavoilla.”
Andersen muistuttaa, että vain noin 15 prosenttia viestinnästä tulee puheen kautta - siitä, mitä ihminen sanoo. Kaikki muu tulee ilmeistä, eleistä ja erityisesti siitä, mitä keho viestii. Erilaisten ihmisten kanssa pitää viestiä eri tavoilla. Pitää käsittää, millä kanavalla kenellekin puhutaan. ”Pitää säädellä viestiä, perustella eri tavoin, käyttää eri keinoja. Se ei ole valheellisuutta, se on sen säätämistä, että viesti menee jokaiselle perille. Se on sitä johtamista!”
Andersen puhuu edelleen usein ystävien ja kollegojen kanssa työelämästä ja johtamisesta. Välillä turhauttaa: aina samat ongelmat, samat teemat, samat lainalaisuudet. Mutta sellaistahan johtaminen on, siinä on aina samat ongelmat, samat teemat jne.
Andersen itsekin palaa johtamisesta puhuttaessa aina samaan asiaan: johtaja on ihminen, joka johtaa inhimillisesti, ei asioita, vaan ihmisiä.
”Johtajuus on niin kokonaisvaltainen ammatti, että jos sen kokee elämäntehtävänä, se antaa paljon. Mutta se myös vie niin paljon, että mitä enemmän pystyy olemaan oma itsensä, sitä paremmin sitä jaksaa.”
Teija Andersen on Suomen Unicefin hallituksen puheenjohtaja, jota ennen hän teki uraa Fazerilla (1985-2011). Juttu on osa Aalto EMBA 30 juhlavuoden sarjaa. Muut sarjan jutut näet alta. Lue lisää Aalto Executive MBA -ohjelmasta.